Anna minä autan!

Oma suhteeni auttamiseen on ollut ja on vähintäänkin syvä. Olemme olleet monessa mukana. Meidän välistämme suhdetta voisi kuvata jopa sanalla kietoutunut. Vasta viime vuosina olen ollut valmis tarkastelemaan meitä raa'an rehellisesti.

Mari Mannisen kirja Hyvät aikeet (2020) tarkastelee auttamista, sen taustamotiiveja ja seurauksia eri näkökulmista ja kriittisesti. Luin kirjaa ajoin henkeäni pidätellen, sillä pelkäsin sen kai paljastavan jotain minusta, meistä. Olin jo alkanut suhtautua kriittisesti omaan auttamisen vimmaani.

Kaikilla ihmisillä maailmassa on oikeus koulutukseen ja terveyteen, ravintoon ja vaatetukseen, sananvapauteen ja tasavertaisuuteen lain edessä. Oikeudet perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin. Kyse ei siis ole hyväsydämisestä lahjasta kärsivälle, vaan yhdessä sovittujen sääntöjen kunnioittamisesta myös kriisien ja puutteen keskellä. Siis reiluudesta. (takakansi)

Lienee sanomattakin selvää, että auttaminen on arvokasta. Se kantaa niin autettavaa kuin auttajaakin hädän hetkellä. Sen myötä ovat selvinneet yksilöt ja yhteisöt. Koko ihmiskunta.

Kirjassa kuitenkin todetaan, että mikäli auttaja toimii mielihyvä edellä, hän saattaa kokea, että …kun teko tuntuu mukavalta, se lienee myös oikein. (s. 27) Näin ei kuitenkaan ole. Miksi autamme ja mitä siitä seuraa? kysyy kirjan kansi. Itse ajattelen, että auttaja saattaa auttaa esim. siksi, että auttaminen antaa elämälle tarkoituksen ja omalle olemassaololle oikeutuksen. Auttaja saattaa siis saada kunnon kiksit (s. 26) auttamisesta. Olemme erilaisille motiiveillemme itsepetoksen vallassa sokeita. (s. 28) Auttaminen on monimutkaista ja auttamalla saatamme myös vahingoittaa (lue kirja!). Itsehavainnoinnin ja itsetietoisuuden lisääntyminen ovat tässä, kuten monessa muussakin tilanteessa avain rakentavampaan toimintaan. On hyvä kysyä itseltä, kuka on oman toiminnan hyödynsaaja.

Kirja on tarkkanäköinen, mutta samalla armollinen ja inhimillinen. Se haastaa ja antaa ajateltavaa, mutta tavalla, joka ei aja suojautumaan eikä vastustamaan. Se kutsuu vastaanottamaan ja oppimaan.  Se lisää halua ymmärtää itseä ja osata toimia jatkossa paremmin.

Johtuneeko käsitykseni siitä, että koin itse päässeeni suurimmalta osin pälkähästä?

Kirjan kirjoittaja Mari Manninen esitellään kirjan etukannessa näin: …(hän) ei auta säälistä, eikä vain sitä, jonka auttaminen saa hänet tuntemaan itsensä hyväksi ihmiseksi. Hän auttaa, koska se on oikein.
​
Suosittelen kirjaa Hyvät aikeet kaikille auttajille, avuliaille ja apua tarvitseville. Erityisesti suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat tarkastella omaa suhdettaan auttamiseen ja jotka haluavat auttaa oikein.

Mari Manninen:
Hyvät aikeet: Miksi autamme ja mitä siitä seuraa?
Atena 2020, 227 s.
 
Myös nämä lähteet inspiroivat minua:
Perua ja vapaaehtoistyötä ihmettelemässä: heinäkuuta 2014 (peruajavapaaehtoistyota.blogspot.com)
 
Emmaus Uutiset 2/2009 (paaskyt.fi) (s. 8-9)